Manuka ja maailman muut arvostetut hunajat: kanerva, sidr, mustakumina, timjami

Manukan takia luoksemme tulevat katsovat usein myös muita hunajia. Näemme haut: ljunghonung, ruotsalainen kanervahunaja. Miel de nigelle, mustakuminahunaja. Jujubier, Jemenin jujubahunaja.

Tuo uteliaisuus ansaitsee vastauksen, sillä yhden kukan hunajien maailma on aidosti kiehtova, ja sen ymmärtäminen selventää suuresti, mitä Manuka on ja mitä ei.

Mikä tekee hunajasta "arvostetun"

Neljä asiaa, vaihtelevin painotuksin.

Harvinaisuus. Puu, joka kukkii kaksi viikkoa vuodessa yhdessä laaksossa, tuottaa hyvin vähän hunajaa. Vaikeus. Osa hunajista on fyysisesti vaikeaa saada kennosta. Puhtaus. Aidosti yhden kukan hunaja vaatii pesiä, jotka sijoitetaan ja siirretään täsmällisesti. Luonne. Jotkin hunajat eivät yksinkertaisesti maistu miltään muulta.

Huomaa, että "kallis" ja "voimakas" eivät yksinään ole tuolla listalla.

Kanervahunaja (Calluna vulgaris)

Pohjoismaisten ja skotlantilaisten nummien klassikko, ja yksi maailman teknisesti vaativimmista hunajista korjata.

Kanervahunaja on tiksotrooppista: kennossa se käyttäytyy kuin hyytelö eikä irtoa lingolla kuten muut hunajat. Mehiläishoitajan on puristettava se tai puhkaistava ensin jokainen kenno — hidasta ja työlästä puuhaa, joka yksin selittää suuren osan hinnasta. Tulos on tummanmeripihkasta punertavaan, paksua ja hieman hyytelömäistä, maultaan kirpeänmakeaa, savuista, lähes suolaista, ja proteiinipitoisuus on epätavallisen korkea. Se pidättää myös hienoja ilmakuplia, minkä vuoksi se näyttää usein hieman samealta.

Jos etsit ljunghonungia, tämä se oli — ja se on yksi Euroopan suurista hunajista.

Sidr- eli jujubahunaja (Ziziphus spina-christi)

Säännöllisesti maailman kalleimpien hunajien joukossa, kuuluisimpana Jemenin Hadramautin laaksosta.

Jujubapuu kukkii lyhyesti, maasto on syrjäistä ja vaikeaa, ja mehiläisperinne on vuosisatoja vanha. Hunaja on paksua, voimaista, syvän karamellinkultaista, ja sen runsas, lähes hedelmäinen makeus on aivan toista kuin mikään eurooppalaisesta pesästä. Kilohinta voi ylittää korkeimmat Manuka-luokat — ja kuten kaikessa niukassa ja kuuluisassa hunajassa, aitous on todellinen kysymys.

Mustakuminahunaja (Nigella sativa)

Se, joka vaatii eniten varovaisuutta.

Nigella-hunaja — usein Etiopiaan ja Egyptiin yhdistettynä — on tummaa, pippurista ja selvästi suolaista. Aidosti yhden kukan Nigella-hunaja on kuitenkin harvinaista, ja suuri osa tuolla nimellä myytävästä on hunajaa, joka on sekoitettu tai maustettu mustakuminaöljyllä sen sijaan että mehiläiset olisivat keränneet sen Nigellasta. Kumpikaan ei ole epärehellistä, jos se lukee etiketissä. Lue etiketti.

Timjamihunaja

Kreikan suuri hunaja, kuuluisimmillaan Ateenan lähellä sijaitsevalta Hymettos-vuorelta ja Kreetan yrttipeitteisiltä kukkuloilta. Meripihkanvärinen, voimakkaan aromaattinen, yrttinen ja lämmin — se maistuu erehtymättä siltä maisemalta, josta se tulee. Se on yksi maailman pisimpään keskeytyksettä arvostetuista hunajista: kreikkalaiset kirjoittivat siitä yli kaksituhatta vuotta sitten.

Kastanjahunaja

Tummaa, lähes mustaa, makeuden takana selvä kitkeryys ja voimakas puinen aromi. Tuotetaan laajalti Italiassa, Ranskassa ja Balkanilla. Kivennäisrikasta ja hitaasti kiteytyvää. Se jakaa mielipiteet täysin, mikä on kohteliaisuus.

Akaasia, tattari ja tupelo: kolme ääripäätä

Akaasia (oikeasti valeakaasia, Robinia pseudoacacia) on suurista hunajista vaalein ja hienovaraisin — lähes vedenkirkas, kukkainen ja niin fruktoosipitoinen, että se pysyy juoksevana vuosia.

Tattari on vastakohta: lähes musta, maltainen, siirappimainen, ja siinä on maalainen syvyys, jota Itä-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa rakastetaan.

Tupelo Floridan soilta on kuuluisa ennen kaikkea yhdestä asiasta: sokeritasapainonsa vuoksi se ei käytännössä koskaan kiteydy. Vaaleankultainen, päärynäinen, ja maantieteellisesti rajattu kourallisen jokialtaita alueelle.

Mansikkapuu: kitkerä harvinaisuus

Sardinialainen mansikkapuun hunaja, korjattu myöhäissyksyllä, kun lähes mikään muu ei kuki. Se on aidosti kitkerää — ei kirpeänmakeaa, kitkerää — ja kuuluu Euroopan harvinaisimpiin ja kalleimpiin hunajiin. Opittu maku, jota käännynnäiset puolustavat kiivaasti.

Missä Manuka on

Lue "miksi arvostettu" -sarake ylhäältä alas, ja Manukan rivi erottuu syystä, jolla ei ole mitään tekemistä maun tai harvinaisuuden kanssa.

Jokainen muu tämän listan hunaja on arvostettu siitä, millaista se on. Manuka on ainoa, joka on arvostettu mitattavasta yhdisteestä.

Kanervahunajalla ei ole luokkaa. Kukaan ei paina numeroa timjamihunajapurkkiin. Sidr myydään maineella ja alkuperällä. Vain Manuka kantaa laboratorioarvon — MGO, muunnettuna UMF-asteikolle — sekä Uuden-Seelannin valtiollisen testin, joka ratkaisee, saako sitä ylipäätään kutsua Manukaksi. Siksi Manuka-etiketti näyttää tekniseltä asiakirjalta ja kastanjahunajan etiketti runolta.

Kannattaa olla rehellinen vastapainosta. Tuo mitattavuus suojaa sinua väärennösmarkkinoilta; se tekee Manukasta myös vähemmän romanttisen kuin sardinialaisesta kitkerästä hunajasta, jonka yksi perhe korjaa marraskuussa.

Hunajahyllyn rakentaminen

Jos pidät Manukasta, seuraava askel ei ole lisää Manukaa. Se on kontrasti.

Hyvä kolmen purkin hylly: Manuka syvyyden vuoksi, akaasia kirjon toiseen päähän — vaalea, mieto, loputtoman käyttökelpoinen — ja yksi luonnehunaja, jota et ole koskaan maistanut: kanerva, kastanja tai timjami.

Maista niitä kuten maistaisit viiniä: pieni lusikallinen kutakin, vaaleimmasta tummimpaan, vettä välissä. Erot ovat paljon suurempia kuin useimmat odottavat, ja se muuttaa lopullisesti tapasi lukea hunajaetikettiä.

Ydinasia

Manuka kuuluu hyllylle kanervan, sidrin, timjamin ja mansikkapuun seuraan — kaikki yhden alkuperän hunajia, joilla on aito tarina ja aito syy maksaa se, mitä maksavat.

Erottava tekijä ei ole se, että se olisi parempi, vaan että se on ainoa, jonka voi varmentaa luvulla. Jos päädyit tänne haulla ljunghonung tai miel de nigelle, seuraa uteliaisuuttasi — ja jos haluat ensin ymmärtää Manuka-purkin luvun, aloita MGO–UMF-muunnostaulukostamme.